Kaivuri - Kimmon voittohaastattelu

Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena on, että se joka pystyy istumaan kauiten kaivurissa voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina, nyt on vuorossa Kimmo joka istuu Espoon kauppakeskus Sellossa.

Tammikuussa saimme yllättävältä taholta haastattelu kutsun, kun kaivuri – Kimmo otti meihin yhteyttä. Kimmo oli juuri voittanut kaivuriskaban ja näin ollen halusi antaa meille voittohaastattelun. Suostuimme kutsuun vaikkemme olleet enää kauheasti kiinnostuneet koko kisasta sen jälkeen kun kumpikin suosikkimme joutui luopumaan kisasta. Mutta toimittajankin on tehtävä työnsä, oli sitten minkälainen juttu tahansa. Tammikuun lopulla sitten matkasimme Espoon Leppävaaraan, sieltä saimmekin järjestettyä yöpymispaikan sukulaisten luota. Meidän oli määrä mennä Selloon haastattelemaan Kaivuri – Kimmoa, muttemme tienneet tarkkaan missä hän siellä olisi. No Sellohan on meille entuudestaan tuttu paikka ja pian kuulimme kulman takaa outoa musiikkia. Musiikki johdatti meidät juuri avattuun tekniikkakauppaan, kaupan keskellä oli kaksi kaivuria, toinen oli ilmi selvästi se samainen kaivuri missä Kaivuri – Kimmo oli istunut kaivuriskabassa, toinen oli meille ihan outo. Pian huomasimmekin että Kimmo oli esittelemässä joillekin pojille jotain siinä oudommassa kaivurissa. Odotimme vuoroa kunnes Kimmo huomasi meidät ja alkoi esittelemään meille tätä outoa kaivurivekotinta. Tämä on siis kaivuri simulaattori, jokaiseen ikkunaan oli asennettu näytöt joihin tuli maisemakuvat. Nämä maisemakuvat myös liikkuivat sitä mukaa kuin kaivuria ohjattiin ja kuoppaakin syntyi. Tämän jälkeen Kimmo esitteli meille toisen kaivurin, jonne oli asennettu kaiken maailman teknisiä laitteita, stereot, videotykit ja täällä pystyi pitämään keskusteluja chatin kautta niin kuin kisan aikanakin. Kimmo kertoi, että hän tulee myös asentamaan kaikenlaisia laitteita koteihinkin, kunhan hinnasta sovitaan. Me innostuimme kaivuri simulaattorista niin kovasti, että tilasimme itsellemme toimituksen tiloihin jotain vastaavaa. Kimmo lupasi meille tulla asentamaan jonkun yllätyksen parin kuukauden päästä. Haastattelua jatkettiin vielä jonkun tovin takahuoneessa, mutta kohta olikin kaupan sulkemisaika. Meidän oli aika lähteä sukulaisten hoiviin ja aamulla varhain junamatka taas toimituksen ankeisiin tiloihin, ainakin joksikin aikaa.

Kaivuri-Hannun voittohaastattelu

Kaivuri – Hannun voittohaastattelu

Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena on, että se joka pystyy istumaan kauiten kaivurissa voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina ja nyt on vuorossa Tampereen koskikeskuksessa istuva Hannu

On toukokuun 20 päivä 2012, kun saan facebook - postia kaivuriskabaan liittyen. Kirjoittajana on Kaivuri – Hannu, joka haluaisi antaa meille haastattelun. Viestissä oli myös puhelinnumero johon minun pitäisi soittaa jos haastattelu kiinnostaa. Olimme kuvaajani kanssa jo jonkin aikaa olleet erossa kaivuriskaban jutuista, koska kumpikin pääsuosikkimme oli joutunut kisan jo luovuttamaan viime syksynä. Minun oli siis käytävä kaivuriskaban sivuilla tarkastamassa mistä on kyse ja arvasinkin että Kaivuri – Hannu oli tainnut voittaa kisan. Seuraavana päivänä kun olin kuvaajani kanssa keskustellut asiasta, päätin soittaa Hannulle ja sopia haastattelu aika. Hannu vastasi virkeänä puhelimeen ja kertoi että me voisimme mennä kesäkuun 5. päivä Tampereelle häntä haastattelemaan. Haastattelu sovittiin ja tapaaminen sovittiin Tampereen rautatieasemalle. Kesäkuun 5. päivä me sitten kuvaajani kanssa seisoimme Tampereen rautatieasemalla odotellen Kaivuri – Hannua. Odotimme varmaan yli puolituntia ja ajattelimme jo että Hannu ei tulisikaan ja reissusta oli tullut turha. Jonkin ajan kuluttu alkoi kuulua oudon kuuloista ääntä Hämeenkadun suunnalta ja huomasimmekin hieman poikkeavan kulkuneuvon kaupungin liikenteessä. Sieltähän tulla taapersi minikaivuri vetäen viittä pientä junanvaunua, tai tässä tapauksessa kaivurinvaunua. Vetojuhtana toimi samanlainen kaivuri kuin kaivuriskabassa. Meinasimme purskahtaa nauruun, kun pienessä kaivurin hytissä istui tosi tyytyväisen näköisenä Kaivuri – Hannu. Hannu ohjasi yhdistelmänsä rautatieaseman pihaan ja pysäytti meidän eteen, pyytäen meidät nousemaan ensimmäiseen vaunuun. Kohta vaunut olivat lähes täynnä turisteja ja muita kiinnostuneita matkustajia. Lähdimme matkaan oppaana toimi Hannun sisko Anne, joka kertoi kierroksesta ja nähtävyyksistä. Reitti kulki tosiaan läpi Tampereen päättyen Särkänniemen parkkipaikalle, missä pääsimme haastattelemaan Kaivuri - Hannua. Hannu kertoi tämän idean tulleen hänelle ja hänen työnantajalleen jo keväällä. Kun kilpailu voitettiin, kaikki oli jo lähes valmiina idean toteuttamiseen. Kaivurissa istumistahan Hannu oli jo lähes vuoden harjoitellut ja tällä hullultakin kuulostavalla idealla tienaa paremmin kuin normaali bussikuskina. Lomaa oli luvattu heti kesäkauden jälkeen ja sitä kestää aina seuraavaan kesäkauteen. Aika riensi siinä kaikenlaista keskustellessa ja kohta meidän täytyikin lähteä hotellille, minne pääsimmekin sitten Kaivuri – Hannun kyydillä. Seuraavana aamuna pääsimme jälleen Kaivuri – Hannun kyydissä, kun meidän täytyi päästä rautatieasemalle. Siellä hyvästelimme Hannun ja Annen, toivotimme vielä onnea tuleviin koitoksiin ja nousimme junaan.

Runo kaivuriskabasta

Kaivuriskaba

oli kesä kun se alkoi

on jo talvi ja yhä

yhä vainen he istuvat

istuvat tiukasti penkeissään

kumpi voittaa liekkö kumpikaan

vain järjestäjä voi sen päättää

tää on kaivuriskaba ei nouse haba

tuskin järkikään kun nää sinnikkäät

sinnikkäät kisaajan istuvat vain

Villen Kotiintulo juhlat

Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena on, että se joka pystyy istumaan kaivurissa pisimpään voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina, joka kertoo zeppeliinin kaivurissa istuneesta Villestä.

Sorge tässä ei niin kauheesti ole sitä samaa hauskuutta kuin aijemmissa tarinoissa, mutta tämän tarinan lupasin Villelle vielä tehdä. Kiitos Villelle virheettömästä kisasta ja hauskista hetkistä, kun sinua sielä kaivurilla käytiin katsomassa.

 

Olimme saaneet kutsun Kaivuri – Villen kotiinpaluu juhliin Oulun pohjoispuolelle. Villehän laskeutui pois kaivurista neljä viikkoa sitten ja on jo kovasti ahkeroinut töissä. Me suostuimme kutsuun, olimmehan seuranneet koko kesän Villen touhuja kaivurissa. Kutsuttu oli myös useita muitakin Villen istumista seuranneita ihmisiä. Saavuimme hyvissä ajoin juhlapaikalle, koska halusimme hetken haastatella Villeä rauhassa. Mutta Ville ei ollutkaan paikalla, vaan hänen tulonsa viivästyisi tunnin. Paikalle oli saapunut jo meillekin tuttuja kasvoja, oli mukana myös niitä jotka olivat seuranneet vähän etäämmältä kilpailua. Siinä muiden kanssa jutellessa ja kuulumisia vaihdellessa aika meni joutuisasti. Tunnin kuluttua Ville saapuikin paikalle ja juhlat saivat luvan alkaa oikein kunnolla. Pöytiin kannettiin kaikenlaisia herkkuja. Kahvituksen koho kohtana pöytään tuotiin mikäpäs muu kuin iso Kaivurin muotoinen kakku, jonka oli valmistanut eräs kisaa seurannut chattiläinen. Kahvin juonnin jälkeen siirryimmekin Villen perässä pihan perällä olevaan autohalliin. Autohalli oli täynnä autoja ja auton osia, seassa taisi olla myös muita koneiden osia. Hallin perällä oli pöytä ja auton penkkejä pöydän ympärillä. Istahdin yhdelle niistä ja Ville kysyi lähes heti, että mitäs tuumit siitä penkistä onko tutun tuntuinen. Minä vastasin, että ihan hyvä tässä on istua, mutta ei tämä kyllä Fordin penkki ole? Ville alkoi kertoa, että se penkki on romuttamolta löydetty ja se on juuri samanlaisesta kaivurista missä hän kesällä istuskeli. Me alettiin nauraa, että tämä taitaa olla sitten lempi penkki. Ville kertoi kaikenlaista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja työstään mistä hän tykkää. Puheli soi ja puhelimen ruudussa välkkyi Kaivuri - Arto. Mietin että mitäs asiaa skaban voittaneella Artolla olisi? Vastasin puhelimeen ja Arto kertoi, että meillä oli jäänyt Alahärmään jotain ja että meidän pitäisi hakea se pois. Sovimme Arton kanssa tapaamisen jo seuraavalle päivällä, olimmehan jo saamassa Villen haastattelun valmiiksi. Hyvästelimme Villen ja muun porukan. Illan olisi päättänyt Petri Nygård, mutta meidän piti lähteä sitä ennen nukkumaan, jotta jaksaisimme huomenna ajella Alahärmään.

Kaivuri - Arton voittojuhlat osa 4

Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena on, että se joka pystyy istumaan kauiten kaivurissa voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina ja kertoo Lappeenrannassa istuvasta Alahärmän pojasta Artosta.

Osa 4 

Oli kulunut 3 viikkoa, kun viimeksi olimme kuulleet Artosta mitään. Arto soitti meille juuri, kun olimme haastattelemassa kaivuriskabassa myös mukana ollutta Kaivuri - Villeä. Puhelimessa Arto kertoi, että meillä oli jäänyt jotain Arton luokse. Me olimme ihmeissämme että mikä meillä oli jäänyt, kun mitään ei pitäisi puuttua. Arto kertoi, että saamme tietään sen vasta kun tulemme käymään uutta haastattelua tekemään. Me sovimme tapaamisen jo seuraavalle päivälle, olimmehan jo saaneet Kaivuri – Villen haastattelun valmiiksi. Ja ei muuta kuin aamulla liikenteeseen, matkan aikana mietittiin mikä meillä oli jäänyt Härmään. Neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen olimmekin jo perillä Alahärmässä. Arto oli käskenyt soittaa kunnes olemme perillä, Arto kertoikin jonkun oudon osoitteen minne meidän pitäisi tulla. Laitoimme osoitteen navigaattoriin ja lähdimme liikenteeseen, matkaa olisi noin 5km. Viisi kilometriä ajettuamme tulimme oikein komea talon pihaan, missä pieni minikaivuri pyöri kaivelemassa. Talosta astui pihalle nätti nuori nainen joka huusi oven suusta: ’tervetuloa! Tulkaa sisälle kahville, Artokin varmaan kohta tulee’. Astuimme tämän nuoren naisen perässä tupaan ja ihmettelimme mikä tämä juttu nyt on. Nainen esitteli itsensä Päiviksi ja käski istumaan pöydän ääreen. Istahdimme pöydän ääreen ihmeissämme, katsellen myhäillen toisiamme. Hetken päästä Artokin astui sisälle tupaan isännän elkein, tervehti meidät ja istui seuraamme. Päivi tarjoili kahvit meille kaikille ja istui seuraamme juttelemaan. Selvisikin että Arto on vain urakka reissulla täällä ja Päivi on joku vanha tuttu joka skaban aikana oli varannut Arton kaivamaan puutarhaan valopylväälle paikkaa. Sen jälkeen kyselimme että mikäs se asia oli, mikä meillä oli jäänyt viime reissulta. Arto sanoi että se on hänellä kotona ja että meidän pitäisi ottaa hänet kyytiin samalla. Lähdimme ajelemaan Arton kotia kohti ja jutustelimme kuulumisia, kerroimme myös Kaivuri - Villeltä terveiset. Vihdoin olimme perillä ja odotimme, että mikä se niin iso asia oli jäänyt tänne, jota piti oikein lähteä hakemaan. Talon sisällä Arto lähti hakemaan jotain toisesta huoneesta, takaisin tullessaan Artolla oli mukana kuvaajamme 3000€ arvoinen kakkoskamera. Jännä juttu ettei kuvaajamme ollut muistanut koko kameraa näinä kolmena viikkona. Arto härnäsi kuvaajaamme, että hän olisi ollut niin kännissä, ettei ollut muistanut kameraansa. Tämähän ei voinut pitää paikkansa ja kyllä kolmen viikon aikana pitäisi moinen muistaa, kun töitäkin paiskittu koko ajan. Olimme todella kiitollisia Artolle, kun oli pelastanut kameran ulkoa sisälle ja varastoinut sitä. Niin se päivä oli taas kulunut Alahärmässä ja lähdimme Artoa kiitellen härmän kuntokeskukseen yöksi. Seuraavana päivänä olisi pitkä kotimatka, tiedä vaikka joutuisimme tänä vuonna vielä käymään Alahärmässä.