Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011
aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena
on, että se joka pystyy istumaan kaivurissa pisimpään voittaa 32000€ arvoisen
minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina, joka kertoo zeppeliinin kaivurissa
istuneesta Villestä.
Sorge tässä ei niin kauheesti ole sitä samaa hauskuutta kuin aijemmissa tarinoissa, mutta tämän tarinan lupasin Villelle vielä tehdä. Kiitos Villelle virheettömästä kisasta ja hauskista hetkistä, kun sinua sielä kaivurilla käytiin katsomassa.
Olimme saaneet kutsun Kaivuri – Villen kotiinpaluu juhliin
Oulun pohjoispuolelle. Villehän laskeutui pois kaivurista neljä viikkoa sitten
ja on jo kovasti ahkeroinut töissä. Me suostuimme kutsuun, olimmehan seuranneet
koko kesän Villen touhuja kaivurissa. Kutsuttu oli myös useita muitakin Villen
istumista seuranneita ihmisiä. Saavuimme hyvissä ajoin juhlapaikalle, koska
halusimme hetken haastatella Villeä rauhassa. Mutta Ville ei ollutkaan paikalla,
vaan hänen tulonsa viivästyisi tunnin. Paikalle oli saapunut jo meillekin
tuttuja kasvoja, oli mukana myös niitä jotka olivat seuranneet vähän etäämmältä
kilpailua. Siinä muiden kanssa jutellessa ja kuulumisia vaihdellessa aika meni
joutuisasti. Tunnin kuluttua Ville saapuikin paikalle ja juhlat saivat luvan
alkaa oikein kunnolla. Pöytiin kannettiin kaikenlaisia herkkuja. Kahvituksen
koho kohtana pöytään tuotiin mikäpäs muu kuin iso Kaivurin muotoinen kakku,
jonka oli valmistanut eräs kisaa seurannut chattiläinen. Kahvin juonnin jälkeen
siirryimmekin Villen perässä pihan perällä olevaan autohalliin. Autohalli oli
täynnä autoja ja auton osia, seassa taisi olla myös muita koneiden osia. Hallin
perällä oli pöytä ja auton penkkejä pöydän ympärillä. Istahdin yhdelle niistä
ja Ville kysyi lähes heti, että mitäs tuumit siitä penkistä onko tutun
tuntuinen. Minä vastasin, että ihan hyvä tässä on istua, mutta ei tämä kyllä
Fordin penkki ole? Ville alkoi kertoa, että se penkki on romuttamolta löydetty
ja se on juuri samanlaisesta kaivurista missä hän kesällä istuskeli. Me
alettiin nauraa, että tämä taitaa olla sitten lempi penkki. Ville kertoi
kaikenlaista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja työstään mistä hän tykkää. Puheli
soi ja puhelimen ruudussa välkkyi Kaivuri - Arto. Mietin että mitäs asiaa skaban
voittaneella Artolla olisi? Vastasin puhelimeen ja Arto kertoi, että meillä oli
jäänyt Alahärmään jotain ja että meidän pitäisi hakea se pois. Sovimme Arton kanssa
tapaamisen jo seuraavalle päivällä, olimmehan jo saamassa Villen haastattelun valmiiksi.
Hyvästelimme Villen ja muun porukan. Illan olisi päättänyt Petri Nygård, mutta
meidän piti lähteä sitä ennen nukkumaan, jotta jaksaisimme huomenna ajella
Alahärmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti