Gigsu matkalla pohjoiseen osa2

osa2 Kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa

Olimme siis tulleet ensimmäiselle pikaiselle taukopaikalle, missä odottelimme hetken gigsun tuloa. Sieltähän gigsu jo polkeekin paikalle ja saman tien kyselemme hänen ensi tunnelmiaan. No niin miltä nyt tuntuu 15km takana, vieläkö jaksat eteenpäin?  Moi, kyllä minä jaksan, ihana keli ajella. Kun lähdin polkemaan Yrjönkatua, niin ensimmäiset vihellykset ja kannustukset kuulin. Porin sillalla meinasi olla raskasta polkea, kun tuuli niin kovasti. Vanajankadun loppu puolella alkoi jo pitkästyttää, mutta näitä pitkiä suoria tulee vielä monia. Rennosti polkien ja musiikkia kuunnellen, niin kyllä tämä matka sujuu. Selvä ei muuta kuin hyvää matkan jatkoa. Sinne lähti Gigsu jatkamaan matkaa, enää ei ole kuin noin 100 tuntia matkaa jäljellä. Seuraava tauko pidetään noin 40km päässä Lorvikylässä. Me otimme rauhallisesti ja ryyppäsimme kahvia ja luimme päivän lehtiä. Paikallinen lehti jo kirjoittikin gigsun matkasta, että ei tämä mitään kummallista ole, onhan näitä Suomen läpi pyöräilijöitä ollut. Me vain tuumimme, että odottakaapa vain, vielä tämä tästä muuttuu. Meillä oli muutama idea matkan varrelle, mutta niistä enemmän myöhemmin. Huilasimme pari tuntia ja lähdimme gigsun perään ajelemaan. Lorvikylään saavuimme taas hyvissä ajoin ennen gigsua, täälläkään emme kauaa ehtisi lorvia koska matka on vielä pitkä. Gigsu piti 15 minuutin tauon kanssamme ja kertoi, että kauheasti mies autoilijat tööttäsivät ja jotkut jopa availivat ikkunoita ja viheltelivät. Gigsu sai hoidettua taukonsa ja lähti taas jatkamaan matkaa. Nyt kohteena olisi jo Karvia, matkaa sinne on noin 40km ja siellä yöpyisimme ensimmäisen yön. Huomasimme että mainostus oli toiminut aika hyvin, kun asuntoautomme ympärille oli kertynyt paljon kannustajia. Jotkut kannattivat gigsua myös ostamalla paitoja, mukeja tai vain avaimenperiä. Matkarahoja alkoi kertyä, Kankaanpääläiset olivat hyvin mukana matkassa. Meidän oli aika siirtyä taas maantielle, ensin jatkettiin noin 8km Parkanontietä ja sitten käännymmekin Korvaluomantielle kohti Karviaa. 32km matkaa jäljellä ensimmäiselle yöpymispaikalle. Ajelemme noin 10km tätä tietä ja huomaamme gigsun ajelevan tien reunassa. Päätämme vähän härnätä gigsua, kameramies on ajovuorossa ja tööttää, samaan aikaan minä avaan ikkunan ja vihellän. Gigsu huomasi että keitä oltiin ja näytti vihaisena kansainvälistä käsimerkkiä. Siinä tuumimme, että eihän tuo ole ihme jos miehet innostuvat tööttäilemään tai viheltelemään, onhan gigsu todella upea nuori nainen. Saavumme Karvian keskustaan ja ajamme parkkiin torin reunaan, aikomuksena on kokeilla miten Karviassa on porukka osto eli kannatus mielellä. Kaksi tuntia siinä torin reunassa kaupitellessa gigsukin saapui paikalle, heti pikkupojat olivat hakemassa gigsulta nimikirjoituksia. Puolituntia oli gigsukin meidän kanssa Karvian torin reunassa, kunnes oli aika siirtyä yöpymispaikalle. Me olimme jo gigsun sukulaisten luona, kun gigsukin pyöräili paikalle. Perheen poika oli oikein hyvillään ja innostunut gigsun vierailusta, hän juoksi gigsua vastaa ja hyppäsi väsyneen gigsun syliin. Huomasimme että poika taitaa olla hiukan ihastunut viisi vuotta vanhempaan gigsuun. Perhe oli lämmittänyt meille saunan, jonne menimme innolla omilla vuoroillamme. Gigsun mennessä saunaa, perheen poikakin olisi halunnut gigsun kanssa saunaan. Saunaan ei poika kuitenkaan gigsun kanssa päässyt, vaan joutui murjottaen menemään nukkumaan. Jonkin ajan päästä me muutkin menimme nukkumaan. Yö meni oikein hyvin ja uni tuli nopeasti varsinkin gigsulla, onhan kokopäivä ulkona pyöräillen melko uuvuttavaa. Seuraavan aamun sarastaessa kello 6, sukulaisperhe herättää gigsun on aika syödä aamiainen ja jatkaa matkaa.

Gigsu matkalla pohjoiseen

Tämäkin tarina liittyy Kaivuriskabaan ja kertoo Kaivuri - Arton fanista gigsusta. Gigsu on nuori nainen kohta 18-vuotias ja asuu vielä kotona Porin seudulla, oikealta nimeltään hän on Laila Lahonen.

Kaivuriskaban tuoksinnassa gigsu uhosi tulevansa polkupyörällä Ouluun, minun luokse ja samalla Kaivuri Villeä katsomaan. Tarinassa esiintyvät henkilöt on keksittyjä, eivätkä liity mitenkään mihinkään. Tarinasta tulee useampi osa.

Osa1 Lähtö

Olemme nyt Porin torilla lähettämässä gigsua kohti pohjoista 481km päähän Kempeleelle. Gigsu siis on todellakin luvannut lähteä pohjoiseen polkemaan. Olimme kumminkin sen verran herrasmiehiä ja lupauduimme hänen avustajiksi tälle rankalle matkalle. Meidän luoksehan hän oli alun perin tulossa, mutta asiat muuttuivat ja gigsun päämääräksi tulikin nyt Kempeleen Zeppeliini ja siellä kaivuri – Ville. Tässä on ollut kaikenlaisia pr - tehtäviä koko aamupäivän on paitojen myymistä ym. Nyt kellon lähestyessä 12, gigsu on valmiina lähtemään.

Jalat polkimille ja kohti seikkailua, onneksi sää ennusteet olivat suosiollisia eikä koko viikolle ollut luvattu sateita. Olimme sopineet kaikki levähdyspaikat valmiiksi näin ollen meidän ei tarvinnut pitää kiirettä. Itsehän seuraamme gigsua huippu modernilla asunto-autolla, tässä autossa on jopa kaksi erillistä makuutilaa. Näin gigsu saa nukkua yöt ihan omassa rauhassa ja me saamme kuorsata toisessa makuutilassa. 15 minuuttia on kulunut ja lähdemme myös ajelemaan kohti pohjoista. Aluksi ylitämme Porin sillan, joka on upea vanha rautasilta. 15km ajeltuamme saavumme ensimmäiselle pikaiselle taukopaikalle, missä kyselemme gigsun ensi tunnelmia pyöräilystä.

jatkuu…

Härmäläiset häät

Tarinat jatkuvat. Kaivuriskabasta lähtenyt luomisvimma saa nyt jatkoa. Kaivuriskabassa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena oli, että se joka pystyy istumaan kauiten kaivurissa voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Viime joulun allahan tämä päättyi Kaivuri - Kimmon ja Kaivuri – Hannun tasapeliin, kaivuritkin on taidettu saada jo myytyä eteenpäin. Tämänkertainen tarina kertoo Lappeenrannassa istuneesta Alahärmän pojasta Artosta. Ja tarinahan on suurimmalta osaltaan kuvitteellinen ja nimet muutettuina. On kulunut tasan vuosi kun Kaivuri – Arto aloitti kaivuriskaba kilpailun viiden muun kovan kaverin kanssa. Artollahan kilpailu jäi kesken pikkaisen ennen finaalia, mutta sehän ei haitannut kaivuri – Artoa.

Kaivuri- Arto (osa5).

Härmäläiset häät, Etelä-Karjalassa

Puolivuotta kun Arto oli jättänyt kisan kesken, saimme oudon puhelun kaivuri - Arton puhelinnumerosta. Puhelimessa kuului erittäin humalaisen miehen ääni ja emme oikein saaneet toimituksessa selvää mitä se haluaa sanoa. Hetken aikaa siinä yritin kuunnella tarkasti ja sitten yhtäkkiä tunnistin äänen, kyllä se itse kaivuri – Arto oli. Mietin että mitä ihmettä se meille nyt soittaa ja noin pahassa kunnossa. Nyt kun tunnistin hänet itse kaivuri – Artoksi, aloin utelemaan asiaa häneltä. Jopas sieltä alkoi vähän selvempiäkin sanoja tulla, Arto mongersi meille että poijaat hei tulukaahan huomenna kihilajaasiin. Me katsoimme toisiamme ja ihmettelimme, että mitä! Sekin selvisi että kaivuriskaban aikoihin tähtisilmäksi kutsuttu nainen, oikealta nimeltään Janna, oli saanut kaivuri – Arton pauloihinsa. He tapasivat siis kilpailun aikana kauppakeskus IsoKristiinassa Lappeenrannassa ja lempi leiskui heti, niin kuin moni katsoja huomasi. Artokin päätti jättää härmäläiset ja muutti karjalaiseksi, nopeaa toimintaa. Kauppakeskus ajoista on nyt siis yli puolivuotta ja nyt jo vietetään kihlajaisia. Meidän oli nyt kuitenkin kohteliaasti kieltäydyttävä, koska meillä oli hieman muita suunnitelmia. Lupasimme kuitenkin palata asiaan, kunhan meillä kiireet antaa myöten. Aika vierähti kesään 2012 ja muistimme että Artohan oli hieman maisteissa pyytänyt meidät kihlajaisiin. Päätimme sitten soittaa kaivuri – Artolle ja kysellä tämän hetken kuulumisia. Puhelimeen vastasi hyvin unisen kuuloinen Arto. Mitä hemmettiä nyt, kuka siellä soittaa antakaa toisten nukkua, kuului puhelimen toisesta päästä. Kello oli sentään jo 12 päivällä, niin ihmettelimme jälleen tätä kaivuri – Arton meininkiä. Kunnes Arto sai itsensä kunnolla hereille, saimme myös tietää että hän oli ollut polttareissa eilen illalla. Arto kutsui meidät hänen ja Jannan häihin viikon päästä lauantaina, onneksemme tarkistimme aikatauluamme ja huomasimme että siinä oli meillä vapaata. Siinä samalla lupasimme palata asiaan viikon päästä, aloimme saman tien kasata tavaroitamme ja suunnittelemaan Lappeenrantaan menoa. Torstaina sitten olimmekin lehtiöitten ja kameroittemme kanssa Lappeenrannassa ja yöpymispaikassamme Scandic Patria – Hotellilla. Iltapalalle mennessämme joukkoomme lyöttäytyi joku nuori rouva henkilö, hänen kanssaan juttelimme jonkin aikaa ja samalla saimme häneltä muutaman hyvän idean huomiselle päivälle. Hyvän yön nukuttuamme, aamu valkeni todella upeaan auringon paisteeseen. Aamupalan jälkeen lähdimme eilisillan vihjeen mukaisesti kävelemään kohti matkustajasatamaa, rannalla odottaisi tämä eilen juttelemaan tullut rouva. Rannalla tervehdittyämme seurasimme naista Camilla nimiseen laivaan, laivan risteily kestäisi kaksi tuntia ja saisimme ihastella upeita Saimaan maisemia. Nainen huomasi vasta nyt esittäytyä, hän kertoi nimekseen Camilla. Camilla alkoi hymyillä leveästi, kun huomasi meidän ilmeet. Hän kertoi että ihan sattumaan että tämän laivan nimi on myös Camilla. Camilla kertoi, että hän tietää keitä me olemme ja että miksi me olemme täällä. Me ihmettelimme tätä ääneen, eihän meidän liikkeistä tiedä kukaan muu kuin me ja Arto.

No asiahan selvisi että Camilla on Jannan isosisko, ja sen vuoksi halusikin jutella meille. Meillehän ei Arto ollut taaskaan kertonut muuta kuin, että hääjuhla on lauantaina iltapäivällä. Mitään muuta Arto ei ollut meille kertonut, ei edes paikkaa. Arto oli vihjaillut vain, että Lappeenrantaan saavuttuanne asiat selviää.  Onneksi siis Camilla oli nyt meitä opastamassa sekä nähtävyyksistä, että häihin liittyvissä asioissa. Siinä parin tunnin risteilyn aikana siis selvisi, että hääkirkkona toimii Lappeenrannan seurakunnan kirkko ja kirkon menot alkaa kello 13. Hääpaikkana taas toimii Lappeen Ruustinna, jonne he ovat järjestäneet etelä -pohjalaistyylisen hääjuhlallisuuden. Satamaan tultaessa Camillan oli lähdettävä muihin tehtäviin, mutta ennen sitä ehdimme kysellä Arton polttareista. Polttarit olivat olleet kuulemma railakkaat ja ne oli pidetty Lappeenrannassa Navetorium - nimisessä paikassa. Paikan nimi kuulosti hauskalta ja päätimme käydä vilkaisemassa kyseistä paikkaa. Navetoriumissa järjestetään värikuulasotia, keskiaikaisia turnajaisia ja maastoretkiä ja paljon muuta. Harmittelimme että olimme nyt suunnitelleet muita juttuja emmekä ehtisi itse testaamaan tätä paikkaa. Illalla monen nähtävyys käynnin jälkeen olimmekin aivan poikki, hyvä että jaksoimme iltapalan jälkeen siirtyä huoneeseemme. Huomisesta tulee jännä päivä sekä nuorelle parille, että monelle vieraalle. Aamulla alammekin heti etsimään juhlavaatteita matkalaukuistamme ja silittämään tarvittaessa, nyt on siis juhlapäivä. Aamupäivä meni nopeasti ja meille meinasikin jo tulla kiire kirkkoon. Kirkkoon ei meidän hotellista ollut pitkämatka, mutta meillä meni aikaa kun naureskellen kuljimme Kyllikinkatua. Joku viisas kylähullu – fani oli väännellyt nimekseni ensin kylis, kylli ja sitten Kyllikki. Naureskelle saavuimme kirkkoon ja siellä näimmekin ensimmäistä kertaa tällä reissulla Arton. Jutella emme kuitenkaan tässä vaiheessa ehtineet, pian näimme myös ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten kauniin Jannan. Jannalla oli päällään todella upea valkoinen hääpuku, siinä oli todella pitkä laahus joka kyllä pelotti että kestääkö se. Niin he sitten saivat toisensa Arto ja Janna. Riisien heittelyn jälkeen olikin vihdoin aika siirtyä varsinaiselle juhlapaikalle. Juhlapaikalla Lappeen Ruustinnan pihalla huokailimme kovasti, tämähän on ihan ihana paikka ja tuli kyllä etelä- pohjalaiset isot kartanot mieleen. Koristeluissakin oli yritetty jäljittää etelä- pohjalaisia perinteitä. Kiertelimme ympäri Lappeen Ruustinnan pihamaita, kunnes tulimme erään aitan takamaille. Aitan takana oli mikäs muu kuin minikaivuri ja ympärillä kymmenkunta helavöin varustettua miestä. Aloimme udella että mikäs show tässä on kyseessä, he kertoivat että se nähdään sitten myöhemmin. Palasimme takaisin päärakennukselle, jossa hääpari olikin jo vastaanottamassa vieraita. Menimme onnittelijoiden jonoon ja jonkin aikaa odotettuamme oli viimein meidän vuoro onnitella hääparia. Sisällä etsimme häälahja pöydän, pöydällä olikin jo vaikka minkälaista tarpeellista tavaraa. Itse olimme ostaneet lyijykynämaalauksen Artosta ja Jannasta kaivurin vieressä, aika tylsä idea mutta erikoinen. Seuraavana olikin ruokailu, todella maittavan ruoan jälkeen odottelimme jo ohjelmaa. Jännityksellä odotimme mitä se minikaivuri liittyy tähän tilaisuuteen. Siinä oli monenmoista arvuutteluleikkiä ja tietovisailu, kunnes nämä helavöin varustetut miehet astuivat sisään. Tämä taitaa olla morsiamen ryöstö, niinpä nämä häjyt kaappasivat rimpuilevan Jannan mukaansa ja lähtivät jonnekin rakennusten suojaan. Ennen lähtöään he käskivät kerätä rahaa, että he palauttaisivat morsiamen. Raha vaihtoi mukavasti omistajaa ja kohta pihalta kuuluikin jännä moottorin ääni, kun minikaivurin kyydissä ryöstäjät toivat morsiamen takaisin. Jaa vai tämmöinen show oli järjestetty, no olipas erikoinen tapaus. Moni juhlaväestä antoivat aplodit tälle ja kamerat välähtelivät kovasti. Illemmalla kunnes väki alkoi vähentyä, saimme vähän aikaa jutella hääparin kanssa. Utelimme myös pikkaisen että olikohan jo pieniä tulossa perheeseen, tämän he kuitenkin kielsivät jyrkästi. Epäilimme kumminkin että asia ei taida olla ihan niin, mutta kyllä me siitä sitten aikanaan kuulemme. Päivä oli todella mukava ja ikimuistoinen sekä meille, että varmaan hääparillekin. Meidän oli taas aika jättää kaivuri – Arto omiin hommiinsa ja suunnata yöpymispaikallemme.  Seuraavana päivänä matkalla kotiin, kertasimme muutamia juttuja mitä olimme saaneet selville. Häämatka oli kuulemma varattu etelä- pohjanmaalle, no ei kun Brasiliaan. Emme tiedä miksi juuri Brasiliaan, mutta myöhemmin meille tuli toimitukseen kortti Brasiliasta Artolta ja Jannalta.

Onnea tulevaan Arto ja tähtisilmä.