Tähän tarinaan sain idean kaivuriskabasta, jossa 1.6.2011 aloitti 6 kilpailijaa istumalla kuudessa eri kauppakeskuksessa. Tarkoituksena on, että se joka pystyy istumaan kauiten kaivurissa voittaa 32000€ arvoisen minikaivurin. Tämä on kuvitteellinen tarina ja kertoo Lappeenrannassa istuvasta Alahärmän pojasta Artosta.
Osa 4
Oli kulunut 3 viikkoa, kun viimeksi olimme kuulleet Artosta mitään. Arto soitti meille juuri, kun olimme haastattelemassa kaivuriskabassa myös mukana ollutta Kaivuri - Villeä. Puhelimessa Arto kertoi, että meillä oli jäänyt jotain Arton luokse. Me olimme ihmeissämme että mikä meillä oli jäänyt, kun mitään ei pitäisi puuttua. Arto kertoi, että saamme tietään sen vasta kun tulemme käymään uutta haastattelua tekemään. Me sovimme tapaamisen jo seuraavalle päivälle, olimmehan jo saaneet Kaivuri – Villen haastattelun valmiiksi. Ja ei muuta kuin aamulla liikenteeseen, matkan aikana mietittiin mikä meillä oli jäänyt Härmään. Neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen olimmekin jo perillä Alahärmässä. Arto oli käskenyt soittaa kunnes olemme perillä, Arto kertoikin jonkun oudon osoitteen minne meidän pitäisi tulla. Laitoimme osoitteen navigaattoriin ja lähdimme liikenteeseen, matkaa olisi noin 5km. Viisi kilometriä ajettuamme tulimme oikein komea talon pihaan, missä pieni minikaivuri pyöri kaivelemassa. Talosta astui pihalle nätti nuori nainen joka huusi oven suusta: ’tervetuloa! Tulkaa sisälle kahville, Artokin varmaan kohta tulee’. Astuimme tämän nuoren naisen perässä tupaan ja ihmettelimme mikä tämä juttu nyt on. Nainen esitteli itsensä Päiviksi ja käski istumaan pöydän ääreen. Istahdimme pöydän ääreen ihmeissämme, katsellen myhäillen toisiamme. Hetken päästä Artokin astui sisälle tupaan isännän elkein, tervehti meidät ja istui seuraamme. Päivi tarjoili kahvit meille kaikille ja istui seuraamme juttelemaan. Selvisikin että Arto on vain urakka reissulla täällä ja Päivi on joku vanha tuttu joka skaban aikana oli varannut Arton kaivamaan puutarhaan valopylväälle paikkaa. Sen jälkeen kyselimme että mikäs se asia oli, mikä meillä oli jäänyt viime reissulta. Arto sanoi että se on hänellä kotona ja että meidän pitäisi ottaa hänet kyytiin samalla. Lähdimme ajelemaan Arton kotia kohti ja jutustelimme kuulumisia, kerroimme myös Kaivuri - Villeltä terveiset. Vihdoin olimme perillä ja odotimme, että mikä se niin iso asia oli jäänyt tänne, jota piti oikein lähteä hakemaan. Talon sisällä Arto lähti hakemaan jotain toisesta huoneesta, takaisin tullessaan Artolla oli mukana kuvaajamme 3000€ arvoinen kakkoskamera. Jännä juttu ettei kuvaajamme ollut muistanut koko kameraa näinä kolmena viikkona. Arto härnäsi kuvaajaamme, että hän olisi ollut niin kännissä, ettei ollut muistanut kameraansa. Tämähän ei voinut pitää paikkansa ja kyllä kolmen viikon aikana pitäisi moinen muistaa, kun töitäkin paiskittu koko ajan. Olimme todella kiitollisia Artolle, kun oli pelastanut kameran ulkoa sisälle ja varastoinut sitä. Niin se päivä oli taas kulunut Alahärmässä ja lähdimme Artoa kiitellen härmän kuntokeskukseen yöksi. Seuraavana päivänä olisi pitkä kotimatka, tiedä vaikka joutuisimme tänä vuonna vielä käymään Alahärmässä.
