Ristiääset

Tervehdys taas kaivuriskaban jälkimainingeista täältä Lappeenrannan suunnalta, istun jälleen Scandic Patria – Hotellilla. Tarina on jatkoa Kaivuri - Arton elämästä kisan jälkeen kertoviin tarinoihin. Tarinan ihmisten nimet on muutettu ja tarina muutenkin keksittyä.

Nyt on kulunut noin vuosi, kun Kaivuri - Arto lopetti kisaamisen ja puolivuotta siitä, kun viimeksi olimme yhteydessä Artoon. Saimme puolitoistaviikkoa sitten kortin Jannalta (eihän Arto osaa kirjoittaa kuin härmää), jossa meidät kutsuttiin Lappeenrantaan Jannan ja Arton lapsen ristiäisiin. Tämä ei tullut meille yllätyksenä, sillä olimme jo häissä ounastelleet vähän tämmöistä. Jannasta ei kyllä silloin huomannut mitään raskauteen liittyvää, mutta osasimme aavistaa muista asioista tämän. Brasilian matka oli kuulemma mennyt erittäin leppoisasti ja lämmintä riitti koko kahden viikon ajaksi mitä he olivat siellä. Nyt kuitenkin oli syksy ja kauhean sateista ollut jo pitkään. Aloimme suunnitella ristiäisiin menoa heti, samalla mietimme saisimmeko järjestettyä matkalle myös jonkun muunkin haastattelun ja kuulumisten kyselyn. Emme kuitenkaan saaneet muita kilpailijoita puhelimella kiinni (outoa, eivätkö he halua enää tietääkään meistä mitään) ja näin ollen matkasimme tänne Lappeenrantaan. Matkasta tuli todella jännittävä, olimme lähteneet perjantai aamuna liikkeelle hyvissä ajoin ja toivoimme, että vettä ei sataisi ainakaan koko matkaa. Jyväskylän etelä puolella se sitten tapahtui, kuskin vuorossa ollut Kalle kameramies oli nukahtanut ja kaiken lisäksi hirvi oli samaan aikaan liikenteessä. Minä olin keskittynyt kirjoittamaan joitain haastattelu juttuja enkä ollut huomannut Kallen nukahtamista. Onneksemme huomasin hirven liikkuvan ja sain Kallenkin heräämään, hän sai juuri ja juuri väistettyä hirven ojanpuolelle. Automme kaatui kyljelleen ja kaikki kamerat ja muut tarvikkeet lenteli ympäri autoa. Auton kaatumisvauhti oli kuitenkin sen verran hidas, ettei autoon tullut kuin pari pientä lommoa. Siinä riskinä miehinä kaadoimme auton pyörilleen, tarkistimme vauriot ja saimme auton takaisin tielle jonkun kuorma-autoilijan pienellä avustuksella. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä, tai niinhän me luulimme. Vähän ennen Lappeenrantaa Kalle alkoi valmistella kameroita kuntoon, mutta kohta hän alkoi vain kiroilla kovasti. Kalle näytti mitä oli tapahtunut, kamera laukku oli ollut auki ja kamerat rikkinäisinä pitkin poikin takaosan lattiaa. Emme olleet kolaripaikalla muuta tarkistaneet, kuin auton vauriot ja itsemme että olimme kunnossa, kaikki muu oli unohtunut. No eihän tässä muuta voi kun jättää kuvaaminen pois tästä haastattelusta. Kohta olimmekin perillä täällä tutussa Scandic Patria – Hotellilla, henkilökunta muisti meidät edelleen ja toivottivat meidät tervetulleeksi. Kun he kuulivat mitä meille oli tapahtunut, he lupasivat ilmaisen aterian lohdutukseksi. No se ei meitä kauheasti lohduttanut, kun kuviakin olisi ollut mukava ottaa, tietenkin meillä kännyköissä on kamerat, mutta ne eivät ole oikein julkaisu kelpoisia kuvia. Illalla aterian jälkeen me sitten lähdettiin kiertelemään kauppakeskukseen, josko me jotain ristiäislahjaksi löydettäisiin. Aikamme kierrellessä löysimme sen muovisen minikaivurin, tämä ei varmaan ole ihan mieluisa lahja ainakaan Jannan mielestä, mutta mitä me siitä. Jatkoimme Lappeenrannan keskustan kauppojen kiertämistä ja löysimme pienen kameraliikkeen. Päätimme mennä katsomaan josko tässä liikkeessä olisi meille uusi kamera tai varaosia vanhaan. Tiskin takana oli nuori nainen, joka katsoi meitä jotenkin oudosti kun tarkastelimme kamera vaihtoehtoja. Nainen tuli meidän luokse ja kysyi miten hän voisi auttaa, me kerroimme tarinamme melkein kokonaan ja hän sanoi että olikin katsonut että oli nähnyt meidät jossain. Siitähän tämä taas lähti, nainen kertoi että oli ollut kuvaamassa myös Jannan ja Arton häissä. Siinä jonkin aikaa juteltuamme hän kävi hakemassa varastosta lähes ammattitason kameran ja lupasi meille siitä 40 % alennuksen, jos ottaisimme hyviä kuvia ristiäisissä, no tottahan me se luvattiin ja lähdimme liikkeestä uusi kamera matkassamme. Matkamme siis onnistuisi sittenkin kuvineen ja haastatteluineen, kunhan saamme vähän testattua kameraa hotellilla. Illalla uni tuli herkästi, olihan päivä ollut jännittävä ja tapahtuma rikas. Aamu alkoi sarastaa hotelli huoneemme ikkunasta ja lähdimme aamupalalle alakertaan, siellä kohtasimmekin jälleen pitkästä aikaa Camillan. Camilla kertoi meille viimeisimmät kuulumiset ja opasti tien Jannan vanhempien osoitteeseen, missä ristiäiset pidettäisiin. Kello 13:30 olimmekin jo Jannan vanhempien talon pihalla ja tapasimme muutaman vanhan tutun edellisestä kerrasta. Talon sisällä kohtasimmekin jo nuoren parin ja jutustelimme pikaisesti mitä heille kuuluu. Kahdelta kaikki oli kerääntynyt ison pirtin keskellä olevan pöydän ympärille, ristiäiset olivat siis nyt alkamassa. Ei jummijammi, huomasin jotain mikä ei ollut tullut puheeksi missään vaiheessa, vauvalla oli punainen rusetti mikä tarkoittanee että lapsi olisikin tyttö eikä poika kuten olimme koko ajan olettaneet. Katsoin Kallea nähdäkseni oliko hän huomannut saman, luultavasti hän ei ollut huomannut koko asiaa. Aloin ilmehtiä Kallelle, että hän myös huomaisi meidän erehdyksemme, korttiinkin olimme laittaneet onnittelut poikalapsesta! No nyt Kallenkin kasvot menivät hämilliseksi ja punaiseksi, miten me olimmekin olleet aivan varmoja, että maailmaan olisi syntynyt juniori kaivuri - Arto. Pakko nyt keskittyä kuuntelemaan minkä nimen heidän tyttövauvansa saa. Samalla mietin miten me voisimme korjata mokamme. Kastan sinut Elli Noora Artontytär. No siinäpäs se nimi jo tulikin, kohta pääsemme kahville, vaikka ”kahvilla” me kyllä olemme jo olleet jonkin aikaa. Kahvin juotuamme kiertelimme pirttiä etsien Jannaa ja Artoa, jotta voisimme jutella heidän kanssaan hetki aikaa. Heitä emme kuitenkaan heti löytäneet joten aloimme jutella Camillan kanssa. Camilla kertoi miten hyvin Jannalla ja Artolla oli mennyt Elli Nooran kanssa ja että he kutsuvat Elli Nooraa tähtisilmäksi. Kahvittelu alkoi pikku hiljaa loppua ja vieraat poistumaan. Me jäimme kuitenkin hetkeksi aikaa, jotta saimme jutella Jannan ja Arton kanssa kuulumisia. Heillä ei paljon ollut uusia uutisia, mitä ei Camilla olisi jo kertonut. He kuitenkin mainitsivat miten oudon lahjan me olimme tyttärelleen tuoneet ja epäilivät että tuommeko me mahdollisen pojan ristiäisiin jonkun tytölle sopivan lahjan. Me olimme Kalle kameramiehen kanssa aivan noloina ja sanoimme, että jos me tekisimme sitten niin ja nauroimme koko porukka. Ilta alkoi pimentyä ja suunnittelimme Hotellille lähtöä, Arto kuitenkin haki jostain kalja pullot että jäisimme hetkeksi aikaa vielä jutustelemaan. Ilta siis venähti melko myöhäiseksi, yöllä sitten juuri ja juuri selvisimme takaisin hotellille ja nukkumaan. Aamulla olikin mukava heräillä ja kasailla kamppeita, jotta pääsisimme lähtemään taas koti maisemiin.